TERKKUJA OULUSTA

Lupailin viimeksi, että palailen kirjottelemaan heti kun arki alkaa täällä rullaamaan ja asiat asettumaan. Ja tässä sitä ollaan! Me ollaan asuttu nyt virallisesti yhessä pian jo kolme viikkoa ja aika on mennyt ihan älyttömän nopeaan.

Mitäs tässä on sitten tapahtunut... Koti alkaa pian jo näyttämään valmiilta näin kolmen Ikeareissun ja miljoonan kauppareissun jälkeen. Ainut mitä puuttuu on muutamat sisustukseen liittyvät asiat (lähinnä seinäjuttuja) sekä isoin asia eli sohva. Sohva me oltiin ostettu jo kesäkuun lopulla Askosta ja tilattu se tänne Ouluun heti muutoksi. Noh, sohvaa ei näkynyt ja kun käytiin kyselemässä luvattiin se meille vasta viikolle 35 eli ensi viikolle. Tästä syystä mä en halua vielä julkaista kuvia meidän kodista tännekään kun on niin keskeneräisen näköinen ilman sitä sohvaa.

Arki on alkanut rullaamaan aika vauhdilla jo melkein alusta alkaen. Mainitsin viime postauksessa myös futisuran jatkumisesta täällä pohjoisessa sekä työhaastattelusta. Ja nyt voin sen tännekkin vihdoin kertoa, eli mä sain sopimuksen täksi loppuvuodeksi sekä koko ensi kaudeksi TP47:n naisten joukkueeseen. TP47  tulee siis Torniosta, jonne tästä Oulusta on matkaa sen 1.5h. Onneksi mun ei tarvi kuitenkaan kun kerran tai kaksi viikkoon ajaella sinne suuntaan ja muuten treenaan Oulussa ONS:n mukana. Viikot onkin koostunut nyt pitkälti urheilusta ja autossa istumisesta. Futistreenejä mulle tulee viikkoon 3-4, salitreenejä kolme sekä yksi peli. Ja mitä työhaastatteluun tulee, niin mä sain sen paikan!! Työt mulla alkaa ensi viikolla.

Meille saapuu ensimmäinen vierailijakin jo tän viikon sunnuntaina, mitä oon odottanut jo paljon❤ Tosin, pitää vähän asetella vielä yöpymisjärjestelyjä, kun se sohva ei oo vielä täällä. Tää mun ystävä yöpyy täällä kolme yötä, niin on ainakin aikaa tutustua yhessä Ouluun ja viettää aikaa.

Mulla asuu naapurissa täällä yksi vähän pidempi aikainen kaveri, jonka kanssa ollaan käyty keskustassa ja salilla yhdessä. Ja sitten poikaystävän kanssa ollaan käyty myös kiertelemässä ja tutustumassa paikkoihin. Mulle tää on kuitenkin kaikki ihan uutta. Nykyään osaa jo vähän hahmottaa, että missä suunnassa on keskusta ja kauppa tms. Treeneihin on kuitenkin edelleen kuljettava mapsin kanssa :-D

Mitäs muuta... Täytyy vielä sanoa, että mä oon kyllä rakastanut ihan täysillä elämää täällä ja oon viihtynyt ihan superhyvin. Koti-ikävä ei oo ainakaan vielä iskenyt😆 Onhan tässä vielä tietysti opettelua ja järjestelyä, mutta tähänkin asti kaikki on mennyt tosi sujuvasti ja asiat on loksahdellu paikoilleen. Jospa tässä pikku hiljaa pääsis taas tähän kirjoittamiseen mukaan😚

KIITOLLINEN

Oon jo jonkun aikaa etsinyt sitä oikeaa mielentilaa ja hetkeä tän postauksen kirjoittamiseksi ja se hetki koitti nyt. Tässä sitä istutaan sängyllä ja huone ympärillä näyttää lattiasta kattoon muutolta, johon tällä hetkellä näyttäisi olevan enään kuusi päivää. Löytyy tyhjiä ja täysiä laatikoita, ikeakassia ja muistilistaa. Totta puhuen pelkkä huone ei näytä muutolta vaan melkein koko pääkoppa tuntuu olevan täynnä sitä. Kaipa tuo on ihan normaalia...

Mä aloitin pakkaamisen jo reilu kuukausi sitten, koska tiesin, että tässä tulee käymään näin niin kuin kävi. Viikot koostuu hyvin pitkälti töiden paiskimisesta sekä reeneistä. Kaiken ylimääräisen ajan oon käyttänyt kavereiden ja sukulaisten näkemiseen sekä tietysti perheelle ja poikaystävälle. Aikataulussa on kuitenkin kaiken kanssa pysytty ja ylimääräiseltä stressaamiselta on vältytty. 

Mitä noin niin kun muuten yleisesti kuuluu? No oikeestaan ihan hemmetin hyvää. Oon ihan super kiitollinen tästä mun elämäntilanteesta ja siitä kuinka oon aidosti ihan älyttömän onnellinen tällä hetkellä. Sanotaan, että pahan jälkeen koittaa aina hyvä ja että työn teko palkitsee aina itsensä jossain kohtaa. Ja näin on todellakin nyt käynyt. Tästä aionkin nyt iloita täysin rinnoin. Tän mä oon ansainnut. 

Miltä mun tulevaisuus sitten näyttää? Huomenna mä juhlin vielä kerran kaikkien mun ystävien kanssa yhdessä mun ja Eeron läksiäisiä. Sunnuntaina mä nään vielä muutamia kavereita ja pakkailen lisää tavaroita. Maanantai ja tiistai menee osittain töissä ja osittain rentoutuen ja valmistautuen keskiviikkoon. Keskiviikkona olisi sitten tarkoitus rykästä kaikki kamat pakettiin ja lastata kyytiin odottamaan torstaiaamua, jollon me matkataan reilu 470km päähän meidän ihkaensimmäiseen omaan kotiin❤

Mua odottaa Oulussa yksi työhaastattelu sekä jalkapallouran jatkuminen, josta lisää sitten myöhemmin täälläkin. Muuten mua odottaa siellä pitkään odotettua sisustamista, kaupunkiin tutustumista ja muutenkin omaan kotielämään opettelua. 

Tällä hetkellä mulla on vaan ihan älyttömän kiitollinen olo elämästä ja ihmisistä, joita oon ympärilleni saanut. Ei uskoisi, että täällä kirjoittaa sama tyttö kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Mä oon ihan älyttömän ylpeä musta, että tähän pisteeseen ollaan päästy.

Oon myöskin ihan älyttömän ylpeä ja onnellinen mun ystävistä ja perheenjäsenistä. Jokainen heistä antaa mulle ylpeyden aihetta joka ikinen päivä.

__

Uskon, että jatkan tätä blogihiljaisuutta vielä sen aikaa, että suurimmat tavaroiden purut on ohi ja kotiin olisi jo edes vähän asettatuduttu taloksi. Ihanaa viikonloppua sulle❣

MIKÄ TEKEE MUT ONNELLISEKSI?

Mistä mä olen onnellinen juuri nyt? No. Juuri nyt mä olen onnellinen, että pystyin nukahtamaan vielä Eeron herätyskellon jälkeen. Lisäksi mä olen onnellinen mun aamukahvista ja pitkään sängyssä loikoilusta. Ja oikeestaan mä oon ylipäätään ihan järjettömän onnellinen tällä hetkellä. Tänään mä haluankin jutella siitä enemmän. 

Mä aloitin tänään aamuni listaamalla ylös sanoja, joista mä oon kiitollinen ja onnellinen tällä hetkellä. Kokeilkaa tekin! Ihana startti päivään, joka ei suoraan sanottuna aluksi ees tuntunut niin mahtavalta. 

Ystävät. Mun ystävät on oikeesti parhaita. Ne on melkein aina mun tyhmissäkin ideoissa mukana. Niiltä voi myöskin kysyä ihan mitä vaan ihan millon vaan ja aina saan apua ja vastauksia. Tänäänkin mä kysyin heti aamuun apua koulupaikan kanssa. Mä myöskin meinasin aluksi pitää tuparit jo täällä kotikotona, mutta kaverit oli jo niin innoissaan kaikki tulemassa Ouluun, että pidetään täällä sittenkin "vaan" läksiäiset :-D Lisäksi mun ystävät on ihan parhaita siinä suhteessa, että ne tukee mua kaikessa. Niin kouluun hakemisessa, kun tässä kirjoittamisjutussakin. Ootte huippuja♥

Tulevaisuus. Tästä oon niin paljon jo höpötellyt ja moneen kertaan maininnut, ettei varmana ole jäänyt kenellekkään epäselväksi. Mä ootan ihan hirveesti esimerkiks tän viikon perjantaina, kun pääsen ekaa kertaa hypistelemään kotijuttuja. Eilenkin tokaisin Eerolle, että ai että mä olisin onnellinen jo omasta wc:n puhdistusaineesta! Hirveä muuttointo on siis jo päällä.

Tulevaisuuteen liittyen yksi asia mikä teki mun tänä aamuna onnelliseksi oli se, että mulle olisi yksi ihan kiinnostava koulupaikka auennut jo tänä vuonna. Kuitenkin lääkishaaveet on sen verta suuret, että taidan lukea vielä ainakin tämän seuraavan vuoden sinne. On kuitenkin ihan mielettömän lohduttavaa tietää, että kyllä mä jo yhteen paikkaan olisin jo päässyt. Olisin päässyt lukemaan fysiikkaa Ouluun, mutta tän koulupaikan suhteen mitään en kuitenkaan ole vielä lukkoon lyönyt. 

Minä. Mut tekee onnelliseksi se, että kuinka sinut oon itseni kanssa nykyään. Oon päässyt vihdoin täysin eroon jatkuvasta vaa'alla ravaamisesta. Tää vaa'alla ravaaminen on ollut sellanen tapa, mitä vielä alkukeväästäkin tein jatkuvasti. Jonkin sortin jäänne niiltä hankalilta vuosilta itseni ja syömisen kanssa. Nykyään mä oon pystynyt keskittymään itsessäni aika pitkälti niihin positiivisiin puoliin ja kuitenkin samalla pystynyt tiedostamaan ne omat virheet ja heikkoudet. 

Parisuhde. Tää on aika selvä, mutta onhan se pakko mainita. Suhde on yks merkittävimmistä asioista, mikä mut tekee joka päivä onnelliseksi ja kiitolliseksi. En nyt halua tehdä tästä liian siirappista liibalaabaa, joten jätän tän tähän. 

Kuvat: Susanna Paappanen

Sanoina nää on aika peruskauraa, mitä suurimmalta osalta tuliskin ekana mieleen. Kuitenkin tärkeetä olis välillä miettiä vielä vähän syvemmin niiden merkitystä itselle. Mitä ne merkkaa sulle? Miten sä pystyt vaikuttamaan niihin? Miten sä pystyisit kiittää ja olla niistä tarpeeksi kiitollinen? Mulle ainakin on tehnyt ihan mielettömän paljon hyvää se, että pyrin keskittymään nykyään enemmän niihin elämän positiivisiin puoliin, kun niihin negatiivisiin. 

Ihanaa tiistaipäivää teille♡

ARMEIJA & PARISUHDE

Viime syksynä mä luin kauhulla paljon erilaisia päivityksiä ja postauksia "inttileskeydestä". Tammikuussa oli mun vuoro päästää se toinen armeijan vihreisiin ja tänään ajattelin tulla kertomaan vähän mun näkökulmaa siihen liittyen. Mä meinaan tiedän, että aihe askarruttaa ja kiinnostaa varsinkin tulevia inttileskiä. Jahei! Tähän väliin täytyy mainita, että mä en oikeestaan edes tykkää tosta sanasta inttileski, mutta parempaakaan en nyt tässä hetkessä keksi :-D

Mua henkilökohtaisesti pelotti ajatus armeijasta, koska me oltiin totuttu viettämään paljon aikaa yhessä ja jakamaan jatkuvasti elämää toisillemme. Ja mä en oo enää moneen vuoteen joutunut olemaan yksin ajatusteni kanssa, vaan koko ajan on ollut Eero jolle jakaa niitä ja selvittää päätä yhessä. Kuitenkin se tammikuu sieltä koitti ja miehen oli armeijaan lähdettävä. 

Mun kannalta tää palvelusaika sattui siinä mielessä ihan erinomaiseen aikaan, että mulla oli alkamassa kirjotuksiin ja pääsykokeisiin valmistautuminen. Lisäksi tossa keväällä oli potkiaisia, penkkareita ja abiristeilyä, jotka piti ajatukset muualla. Mä ajoitin oikeestaan koko Eeron armeija-ajan niin, että viikot painoin täysillä ja viikonloput pyhitin meille. Ainakin niiltä osin mihin mä pystyin vaikuttamaan. Tässä tulee siis vinkki teille tuleville inttileskille: keksi itelles tekemistä! Nää kavereita, urheile tai aloita uusi harrastus esim. valokuvaus tai vietä aikaa perheesi kanssa. Jos on vähänkään taipuisuutta vellottaa sitä surua kun oot yksin, niin älä nyt aikanaan pahenna tilannetta olemalla yksin tahallaan. Väkisinkin sitä itsenäistä aikaa tulee vietettyä jonkin verran, mutta se taito osata viettää sitä on ihan hyvä omata. 

Läpi elämän mulle on ollut hankalaa se, että ajattelen paljon ja koko ajan. Ja Eero on ollut mulle se kenelle niitä ajatuksia oon purannut ääneen ja vaikka hän ei mulle niihin antaiskaan vastauksia, niin jo pelkästään se äänen puhuminen on avannut mulle paljon. Nyt kun se toinen ei oo ollut koko ajan tavoitettavissa, niin oon oppinut käsittelemään mun päätä ihan yksinkin. Ja mä väitän, että en olis tätä taitoa oppinut ainakaan vielä hetkeen, jos tää inttiaika ei olis osunut tähän kohtaan. 

Kuulkaas tulevat äh, no, inttilesket. Aika menee ja tulee menemään ihan älyttömän nopeesti. Kliseinen lause vai mitä, mutta pitää paikkansa. Se teijän kultsipuppeli (😝) tulee sieltä kuitenkin jossain vaiheessa takaisin ja teillä on koko loppu elämä aikaa söpöillä ja olla yhessä. Ja sellanen fun fact, inttiaika on ihan kivaa erilaisuutta parisuhteelle. Esimerkiksi näin viidenkin seurusteluvuoden jälkeen mulla tuli joka kerta perhosia vatsaan kun oltiin näkemässä. Samanlailla kun suhteen alussa aina kun sitä uutta ihastusta näki vaikka koulussa, iik!!

En tiiä millainen armeija on ennen ollut, mutta ainakin nykyään ne suolakurkut pääsee sieltä melkein joka viikonloppu kotiin. Meillä pisin aika mitä oltiin nyt erossa oli vähän reilu 2.5 viikkoa. Ja sekin oli vaan se yks kerta tän puolen vuoden aikana. Olikohan Eero ton lisäksi yks vai kaks kertaa kiinni viikonloppuna? Eli ei hätää. Armeija ei ainakaan mun kokemuksen mukaan ollut sitä, että marssitat miehesi puolustusvoimille ja näät hänet seuraavaksi "sitten joskus". 

Kuitekin sen mä sanon, että sulla on oikeus olla niin surullinen kun susta itestä tuntuu. Jokainen kokee asiat kuitenkin omina kokemuksinaan, ei yhteisinä. Isotisot nettihalit tuleville inttileskille ja isot tsemppihalit inttiin lähtijöille. Ootte huippuja💪