Mä alotan tän kirjotuksen kertomalla, että mä oon tositosi onnellinen nyt. Mä oon ihan mielettömän onnellinen, mutta samaan aikaan vähän väsynyt. Mulle ei oo sattunut mitään tai mulla ei oo mitään syytä olla onneton. Suoraan sanottuna musta tuntuu ekaa kertaa yli vuoteen siltä, että elämä on alkanu sujumaan ja pyörät pyörimään eteenpäin kunnolla. Mä osaan lukee mun omia ajatuksiani ja mä osaan ymmärtää itseäni nyt.
Tällä hetkellä mä käyn koulua normaaliin tapaan. Viimeinen koeviikko on alkamassa, lukusuunnitelma ja kertaus kirjat odottaa vieressä ja tulevaisuus näyttää kaikin puolin hyvältä. Syksyn YO-tulokset tuli ja pääsin tavoitteisiin, jotka olin onneksi osannut asettaa inhimilliselle tasolle. Osasin siis arvioida ja suhteuttaa mun tavoitteet elämän tilanteeseen ja itselleni sopivaksi. Ja tästä mä oon erityisen ylpee itsessäni juuri nyt.
Mä oon päässyt töihin ja työvuoroja on just sopivasti mulle. Mä tykkään mun työstä ja työkavereista. Mä oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että pääsen vihdoin elättämään itseäni ja kustantamaan omia menojani. Mä en ole enään riippuvainen vanhempien kukkarosta ja tästäkin mä olen ylpeä. Vaikka jotkut ei ehkä samalla tavalla arvostakaan sitä, että joudun suhteuttamaan työntekoa läksyihin, niin mä en oikeestaan välitä. Mulle koulutus on tärkeetä, mutta samaan aikaan mulle on tärkeetä, että saan itse elättää edes osaksi itseäni.
Mä sain pohdinnan päätökseen ja aion jatkaa jalkapalloa. Täällä blogin puolella tää jatkamiskysymys on saattanut kuulostaa vähän kysymykseltä elämästä ja kuolemasta, mutta mulle se on todella ollut hankala päätös. Rakas laji, josta irti päästäminen on hyvin hyvin hankalaa. Siispä mä vielä jatkan ja oon onnellinen, että ensi syksynä tää valinta tapahtuu ns. mun puolesta. Sillä mahdollinen muutto estäisi lajin jatkamisen ainakin täällä. Tottakai treenaamista tulee nyt rajoittamaan työt ja opiskelu, mutta ei onneksi liikaa.
Kuitekin. Siihen päätökseen mä olen tullut, että somesta mä en nyt aio ottaa paineita. Mulle se on ollut vähän semmosta ns. pakko pullaa ja hankalaa nyt hetken, joten se saa nyt jäädä. Päivittelen somejani sitten kun siltä tuntuu ja en tiedä kauanko siihen tulee nyt menemään. Me siis palataan täällä blogissakin ehkä parin viikon päästä tai sitten ensi keväänä pääsykokeiden jälkeen. Nyt on kuitenkin keskityttävä itseeni ja tekemään itselle mieluisia asioita. Mulla on kuitenkin kädet jo aika täynnä koulun, työn ja jalkapallon kanssa, joten tästä mä en halua enkä aio ottaa paineita. Ja todellakin toivon, että te sen ymmärrätte.
Noh minkä takia mä olen sitten ollut "vähän väsynyt", vaikka kaikki on sujunut hyvin. Niin mä en oikeestaan itsekään tiedä. Kaikki menee hyvin, mutta jossain alitajunnassa ääni edelleen sanoo, että et sä voi olla näin onnellinen ja kohta jotain taas tapahtuu. Mulle jäi kuitenkin ns. arvet viime keväisestä mielenhelvetistä ja silloin tällöin samat ajatukset tulee kummittelemaan. Mulla on kasa rästihommia ja huonompiakin päiviä, mutta tällä hetkellä se ei haittaa. Mä haluan ja aion elää nyt päivä kerrallaan. Mä aion nauraa kun naurattaa ja itkee kun itkettää, mutta sehän on sitä elämääღ