MIKÄ TEKEE MUT ONNELLISEKSI?

Mistä mä olen onnellinen juuri nyt? No. Juuri nyt mä olen onnellinen, että pystyin nukahtamaan vielä Eeron herätyskellon jälkeen. Lisäksi mä olen onnellinen mun aamukahvista ja pitkään sängyssä loikoilusta. Ja oikeestaan mä oon ylipäätään ihan järjettömän onnellinen tällä hetkellä. Tänään mä haluankin jutella siitä enemmän. 

Mä aloitin tänään aamuni listaamalla ylös sanoja, joista mä oon kiitollinen ja onnellinen tällä hetkellä. Kokeilkaa tekin! Ihana startti päivään, joka ei suoraan sanottuna aluksi ees tuntunut niin mahtavalta. 

Ystävät. Mun ystävät on oikeesti parhaita. Ne on melkein aina mun tyhmissäkin ideoissa mukana. Niiltä voi myöskin kysyä ihan mitä vaan ihan millon vaan ja aina saan apua ja vastauksia. Tänäänkin mä kysyin heti aamuun apua koulupaikan kanssa. Mä myöskin meinasin aluksi pitää tuparit jo täällä kotikotona, mutta kaverit oli jo niin innoissaan kaikki tulemassa Ouluun, että pidetään täällä sittenkin "vaan" läksiäiset :-D Lisäksi mun ystävät on ihan parhaita siinä suhteessa, että ne tukee mua kaikessa. Niin kouluun hakemisessa, kun tässä kirjoittamisjutussakin. Ootte huippuja♥

Tulevaisuus. Tästä oon niin paljon jo höpötellyt ja moneen kertaan maininnut, ettei varmana ole jäänyt kenellekkään epäselväksi. Mä ootan ihan hirveesti esimerkiks tän viikon perjantaina, kun pääsen ekaa kertaa hypistelemään kotijuttuja. Eilenkin tokaisin Eerolle, että ai että mä olisin onnellinen jo omasta wc:n puhdistusaineesta! Hirveä muuttointo on siis jo päällä.

Tulevaisuuteen liittyen yksi asia mikä teki mun tänä aamuna onnelliseksi oli se, että mulle olisi yksi ihan kiinnostava koulupaikka auennut jo tänä vuonna. Kuitenkin lääkishaaveet on sen verta suuret, että taidan lukea vielä ainakin tämän seuraavan vuoden sinne. On kuitenkin ihan mielettömän lohduttavaa tietää, että kyllä mä jo yhteen paikkaan olisin jo päässyt. Olisin päässyt lukemaan fysiikkaa Ouluun, mutta tän koulupaikan suhteen mitään en kuitenkaan ole vielä lukkoon lyönyt. 

Minä. Mut tekee onnelliseksi se, että kuinka sinut oon itseni kanssa nykyään. Oon päässyt vihdoin täysin eroon jatkuvasta vaa'alla ravaamisesta. Tää vaa'alla ravaaminen on ollut sellanen tapa, mitä vielä alkukeväästäkin tein jatkuvasti. Jonkin sortin jäänne niiltä hankalilta vuosilta itseni ja syömisen kanssa. Nykyään mä oon pystynyt keskittymään itsessäni aika pitkälti niihin positiivisiin puoliin ja kuitenkin samalla pystynyt tiedostamaan ne omat virheet ja heikkoudet. 

Parisuhde. Tää on aika selvä, mutta onhan se pakko mainita. Suhde on yks merkittävimmistä asioista, mikä mut tekee joka päivä onnelliseksi ja kiitolliseksi. En nyt halua tehdä tästä liian siirappista liibalaabaa, joten jätän tän tähän. 

Kuvat: Susanna Paappanen

Sanoina nää on aika peruskauraa, mitä suurimmalta osalta tuliskin ekana mieleen. Kuitenkin tärkeetä olis välillä miettiä vielä vähän syvemmin niiden merkitystä itselle. Mitä ne merkkaa sulle? Miten sä pystyt vaikuttamaan niihin? Miten sä pystyisit kiittää ja olla niistä tarpeeksi kiitollinen? Mulle ainakin on tehnyt ihan mielettömän paljon hyvää se, että pyrin keskittymään nykyään enemmän niihin elämän positiivisiin puoliin, kun niihin negatiivisiin. 

Ihanaa tiistaipäivää teille♡

ARMEIJA & PARISUHDE

Viime syksynä mä luin kauhulla paljon erilaisia päivityksiä ja postauksia "inttileskeydestä". Tammikuussa oli mun vuoro päästää se toinen armeijan vihreisiin ja tänään ajattelin tulla kertomaan vähän mun näkökulmaa siihen liittyen. Mä meinaan tiedän, että aihe askarruttaa ja kiinnostaa varsinkin tulevia inttileskiä. Jahei! Tähän väliin täytyy mainita, että mä en oikeestaan edes tykkää tosta sanasta inttileski, mutta parempaakaan en nyt tässä hetkessä keksi :-D

Mua henkilökohtaisesti pelotti ajatus armeijasta, koska me oltiin totuttu viettämään paljon aikaa yhessä ja jakamaan jatkuvasti elämää toisillemme. Ja mä en oo enää moneen vuoteen joutunut olemaan yksin ajatusteni kanssa, vaan koko ajan on ollut Eero jolle jakaa niitä ja selvittää päätä yhessä. Kuitenkin se tammikuu sieltä koitti ja miehen oli armeijaan lähdettävä. 

Mun kannalta tää palvelusaika sattui siinä mielessä ihan erinomaiseen aikaan, että mulla oli alkamassa kirjotuksiin ja pääsykokeisiin valmistautuminen. Lisäksi tossa keväällä oli potkiaisia, penkkareita ja abiristeilyä, jotka piti ajatukset muualla. Mä ajoitin oikeestaan koko Eeron armeija-ajan niin, että viikot painoin täysillä ja viikonloput pyhitin meille. Ainakin niiltä osin mihin mä pystyin vaikuttamaan. Tässä tulee siis vinkki teille tuleville inttileskille: keksi itelles tekemistä! Nää kavereita, urheile tai aloita uusi harrastus esim. valokuvaus tai vietä aikaa perheesi kanssa. Jos on vähänkään taipuisuutta vellottaa sitä surua kun oot yksin, niin älä nyt aikanaan pahenna tilannetta olemalla yksin tahallaan. Väkisinkin sitä itsenäistä aikaa tulee vietettyä jonkin verran, mutta se taito osata viettää sitä on ihan hyvä omata. 

Läpi elämän mulle on ollut hankalaa se, että ajattelen paljon ja koko ajan. Ja Eero on ollut mulle se kenelle niitä ajatuksia oon purannut ääneen ja vaikka hän ei mulle niihin antaiskaan vastauksia, niin jo pelkästään se äänen puhuminen on avannut mulle paljon. Nyt kun se toinen ei oo ollut koko ajan tavoitettavissa, niin oon oppinut käsittelemään mun päätä ihan yksinkin. Ja mä väitän, että en olis tätä taitoa oppinut ainakaan vielä hetkeen, jos tää inttiaika ei olis osunut tähän kohtaan. 

Kuulkaas tulevat äh, no, inttilesket. Aika menee ja tulee menemään ihan älyttömän nopeesti. Kliseinen lause vai mitä, mutta pitää paikkansa. Se teijän kultsipuppeli (😝) tulee sieltä kuitenkin jossain vaiheessa takaisin ja teillä on koko loppu elämä aikaa söpöillä ja olla yhessä. Ja sellanen fun fact, inttiaika on ihan kivaa erilaisuutta parisuhteelle. Esimerkiksi näin viidenkin seurusteluvuoden jälkeen mulla tuli joka kerta perhosia vatsaan kun oltiin näkemässä. Samanlailla kun suhteen alussa aina kun sitä uutta ihastusta näki vaikka koulussa, iik!!

En tiiä millainen armeija on ennen ollut, mutta ainakin nykyään ne suolakurkut pääsee sieltä melkein joka viikonloppu kotiin. Meillä pisin aika mitä oltiin nyt erossa oli vähän reilu 2.5 viikkoa. Ja sekin oli vaan se yks kerta tän puolen vuoden aikana. Olikohan Eero ton lisäksi yks vai kaks kertaa kiinni viikonloppuna? Eli ei hätää. Armeija ei ainakaan mun kokemuksen mukaan ollut sitä, että marssitat miehesi puolustusvoimille ja näät hänet seuraavaksi "sitten joskus". 

Kuitekin sen mä sanon, että sulla on oikeus olla niin surullinen kun susta itestä tuntuu. Jokainen kokee asiat kuitenkin omina kokemuksinaan, ei yhteisinä. Isotisot nettihalit tuleville inttileskille ja isot tsemppihalit inttiin lähtijöille. Ootte huippuja💪

BLOGAAJAT LOMALEIVOLLA

Olipa kerran koulu- ja työstressiin uupunut kassamyyjä, joka istui taukohuoneessa syöden eväitään. Puhelin värisi ja näyttöön ilmeistyi viesti, jossa kyseltiin lähtijöitä bloggaajien mökkireissulle. Kassamyyjä mietti, sitten hän pohti ja lopuksi hän ajatteli. Kello kulki kohti tauon päättymistä. Lopulta myyjätär päätti heittää ennakkoluulot eväspapereiden mukana roskiin ja lähteä hymyissä suin kohti kassaa ja odottamaan kesäkuun 15. päivää. Tuona päivänä hän matkustaisi yli kahden tunnin ajomatkan päähän viikonlopuksi mökille yhdessä 15 muun hänelle tuntemattoman bloggaajan kanssa. 

Mökkiviikonloppu toteutettu yhteistyössä LomaLeivon kanssa

Ihan mahtavaa tiistai-iltapäivää! Mä ja 15 muuta bloggaajanaista palattiin viime sunnuntaina viikonlopun mökkireissulta Joutsasta. Tästä onkin näkynyt jo jonkin verran kuvia meidän someissa ja nyt ajattelin tulla kirjoittamaan teille viikonlopusta enemmän.

Porukka, jolla sinne lähdettiin koostui eri tyylisistä bloggareista ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Mä lähdin mukaan lähinnä sillä periaatteella, että halusin tutustua uusiin ihmisiin ja hölmöhän tälläisestä tilaisuudesta olisi kieltäytynyt. Mua ei heitetty telttaan nukkumaan, eikä mua laitettu pitelemään rekvisiittoja ryhmäkuvien taustalle ja kävelemään yksin porukan jäljessä, mitkä oli niitä mun sisäisen monsterin ajatuksia takaraivossa reissulle lähdöstä. Meillä olikin ihan mahtava jengi kasassa, jossa kaikki pääsi mukaan juttuun! 

Me vietettiin tää mökkireissu LomaLeivon kahdessa mökissä, Kielossa ja Kissankellossa. LomaLeivo sijaitsee Joutsassa, Leivonmäessä ihan kansallispuiston siimeksessä. Nää meidän mökit oli myöskin ihan heidän Röykkälän lammastilan vieressä, missä päästiinkin näkemään näitä lampaita ihan lähietäisyydeltä. Lähietäisyyttä tarjosi myös heidän Olivia niminen karitsa, joka viihtyi ihmisten seurassa ja kuvattavana. Mun (ja uskon että muidenkin) lempparijutuiksi mökillä muodostui lampaat, porealtaat ja upeat maisemat! Ja tietysti huippuseuraa unohtamatta! Upeita maisemia tarjosi Leivonmäen kansallispuisto ja vaellusreitit, jotka oli ihan LomaLeivon mökkien tuntumassa. Lisäksi päästiin useempaankin otteeseen todistamaan rannalle ihan mielettömän upeeta auringonlaskua. 

Mistä bloggaajien mökkiviikonloppu sitten koostui? Perjantaina meidän "ohjelma" sisälsi pitkälti toisiin tutustumista ja yhdessä hengailua. Grillattiin, saunottiin ja lilluttiin porealtaassa molempina iltoina.  Lauantaina meille tarjottiin myös talon puolesta aamiainen, joka tarjoiltiin upeessa 1800-luvun rakennuksessa. Tän kotoisan ja maukkaan aamupalan ohessa meille esiteltiin heidän toimintaa, tiloja ja Röykkälän lammastilan tuotteita. Sitten päästiin moikkaamaan lampaita ja rapsuttelemaan heidän Nöpö-koiraa. Myöhemmin päivällä me käytiin porukalla kiertämässä kansallispuiston suolla ja pitkospuilla, joka tulikin ikuistettua ihan sammalista pilviin :-D Loppuaika mökillä oli sitä rentoutumista ja yhdessä oloa, mitä kaikki viikonlopulta odottikin. Sunnuntaina me kruunattiin viikonloppu vielä ihan mielettömällä brunssilla!

Mulle jäi viikonlopusta ihan huippufiilis! Oli ihana tavata samanhenkisiä ihmisiä ja saada uusia ystäviä. Kiitos vielä LomaLeivolle ja teille kaikille keiden kanssa siellä sain viettää aikaa, ootte huippumimmejä♥ 

Linkki LomaLeivon sivuille löytyy TÄSTÄ.

↓Tähän loppuun kokoon linkki-listaa sitten, kun muidenkin postauksia ilmestyy↓

• Ainon postaukseen pääset TÄSTÄ.
• Saran postaukseen pääset TÄSTÄ.
• Mariannen postaukseen pääset TÄSTÄ.
• Katjan postaukseen pääset TÄSTÄ.
• Miinan postaukseen pääset TÄSTÄ.

PROJEKTINA OMA KOTI🚚 OSA 2

Aloitetaan tää osa nyt sillä tärkeimmällä: ME SAATIIN ASUNTO!! Nyt on vuokrasopparit kirjoitettu ja virallinen muuttopäivä päätetty, joka on 2.8.! Muutosta ja kodista tulee jatkossa enemmän juttua, mutta mun oli päästävä kertomaan nää asuntouutiset teille ihan ensimmäisenä♥

Tässä osassa mä meinasin aluksi esitellä teille kaikkia kodinhankintoja yhdessä postauksessa, mutta totesin, että on parempi jakaa ne pariin osaan. Mun astiakokoelma on päässyt kasvamaan jo niin valtavaksi, että ansaitsee itselleen ihan oman postauksen :-D Tässä esittelen mun astioita, joita oon kerännyt ja saanut. Pitää ottaa kuitenkin huomioon, että myös poikaystävälläni on muutamia astioita kerättynä. 

 Ihan ensimmäisenä mun (tai meidän) kahvimukit. Näitä on kertynyt ihan hirveesti ja joudunkin jättämään osan jo sitten kotiin muuttaessa. Toisaalta onpahan sitten kupposia, jos pitää suurempaa joukkoa kestitä eikä tarvitse enään hetkeen ostella uusia. Toi järjettömän suuri tumma kukkakuvioinen on mun ihan lemppari teemuki, kun se mahduttaa niin paljon!

Nämä kuusi kappaletta Ikean juomalaseja onkin sen äskön mainitun teemukin lisäksi ainoat itse ostamani astiat. Aloitin keräämään astioita rippi-ikäisenä ja niitä on sadellut vuosien mittaan lahjana ja lahjotuksina. Isoiso kiitos kaikille sukulaisille ja ystäville♥

Tässä on kaikki mun tän hetkiset tarjoilukulhot ja -astiat sekä aterimet. Mummiltani sain juuri nuo lasiset tarjoiluastiat ja pääsivätkin heti lakkiaisjuhliin käyttöön! Lisäksi multa löytyy Teeman valkoisia tarjoiluastioita useammassakin eri koossa. Valmistumislahjaksi sain myös nuo toivomani Hackmannin Savonia-aterimet. Voi että kun ihminen voi olla innoissaan omista lusikoista ja haarukoista :-D

Lautasia mulle on myös kerääntynyt aikamoinen kokoelma eri mallisia ja kokoisia. Nyt ei tarvi niitäkään enään ostella ja löytyy jokaiselle syöjälle ja ruokatyypille oma astiansa. Vaikka omistan näitäkin ehkä vähän turhan paljon kahdelle hengelle, on kokoelma niin laaja, etten tahdo jättää mitään kotiin muuttaessa. Siinä kävisi kuitenkin niin,  että jäisi jotain tiettyä mallia kaipaamaan tiettyinä hetkinä...

Viimeisenä vielä mun oma pieni "juhla-astiasto". En tiedä tullaanko me järkkäämään mitään näiden veroisia juhlia meidän kaksiossa, mutta löytyypähän multa nyt sitten varuille. Ja jos ei ainakaan heti ole käyttöä, niin on sen verta kauniit, että kelpaa jo sen puolesta esitellä :-P

Tässä oli mun tän hetkiset astiat omaan kotiin, johon ei nyt varmaan ainakaan toivottavasti tule kauheesti enään lisäystä. Nyt voinkin rupee seuraavaksi hamstraamaan kattiloita ja paistinpannuja! 

Ja jos loppuun ihan lyhyesti kuulumisia, niin tällä hetkellä mulla on päivät aika lailla täyteen buukattuja töiden, urheilun ja ystävien puolesta. Ens viikonloppuna tapahtuu jotain superpitkään ootettua ja ihanaa uusien bloggaajaystävien kanssa! Tästä lisää myöhemmin♥