Tiettekö, mä olin pienenä just se tyttö, ketä harmitti kun ei osannut lentää tai puhua eläinten kanssa. Ja mä olin myös just se tyttö, ketä sitten leikki joka päivä metsässä osaavansa puhua eläinten kanssa tai että mä osaisin lentää. Oon aina unelmoinut paljon ja kaikesta ja opetellut ajattelemaan, että kaikki on mahdollista.
Oon aina haaveillut omilleni muutosta ja omasta kodista. Mä oon haaveillut kaiken maailman kotijuttusista, kuten seinien väreistä, sohvista ja keittiövälineistä. Pinterestiin on koottu inspiskansioita ja kotivideoita katseltu. Mutta en oo koskaan sillain oikeesti aatellut kuin lyhyt aika siihen omaan kotiin sitten oikeesti on. Itseasiassa jo tämän abivuoden jälkeen olisi tällä hetkellä suunnitelmissa lähteä omille teille. Toki se riippuu vielä muutamasta jutusta, mitkä selviää ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Mutta jos kaikki menee enemmän kun hyvin, niin mä pääsisin muuttamaan jo ensi syksynä ihan uuteen kaupunkiin ja ihan eri maisemiin.
Mun unelma-ammatti on jo pidempään ollut lastenlääkäri. Mä unelmoin ihmisten auttamisesta omalla ammattitaidollani ja siitä, että mä voin pelastaa ihmishenkiä. Jos puhutaan unelmista, niin mulle syntyvä mielikuva on se, että kävelen söpön värisessä lääkärintakissa potilaan luo ja saan auttaa, helpottaa hänen oloaan ja mahdollisesti tehdä siitä pelästystä lääkärikokemuksesta mieluisen. Tää saattaa kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta se on mun unelma. Ja tätä unelmaa kohti oon kohta työskennellyt lukion verran. Pian alkaa myös tahkoaminen pääsykokeisiin. Mä oon sanonutkin, että tuskin koulupaikka vielä ensi pääsykokeissa aukeaa, mutta kaikkeni sen eteen aion tehdä. Enemmän mua harmittaisi, jos menisin sinne vähällä valmistautumisella ja ns. "turhaan". Sen tyyppinen ihminen mä oon. Jos oon kaikkeni yrittänyt, niin sillon saan olla jo siitä yrittämisestä ylpee.
Jos mun unelmat voitais tiivistää vaan yhteen asiaan, niin se olisi unelma siitä, että mä saan elää mun näköistä elämää ja nauttia elämästä täysillä. Mä unelmoin siitä, että saan joskus perheen, terveen elämän ja oman kodin. Mä unelmoin myös siitä, että mulla olisi varaa joskus matkustella ja nähdä maailmaa. Tää on itseasiassa yks aika uus juttu, mitä en oo ennen niin paljon aatellut, mutta nykyään yks osa unelmia. Mä haluisin nähdä maailmaa ja kokee paljon.
Mä unelmoin paljon isoista kun pienistäkin asioista ja mikä mua vie eteenpäin on se, että uskon että kaikki on mahdollista. Mä uskon siihen, että kaikki on mahdollista kun siihen uskoo ja on valmis tekemään työtä unelmiensa eteen. Tää pätee monessakin asiassa. Jos mä unelmoin esimerkiksi tietystä kropasta, niin jos mä uskon itseeni tarpeeksi, niin sillon mä oon valmis tekemään työtä sen eteen ja näin ollen se on saavutettavissa. Jos mä unelmoin lääkärinammatista, niin sillon oon valmis tekemään työtä sen koulupaikan saavuttamisen eteen. Joka vuosi sinne päästään sisään, niin miksi mä en voisi olla yksi niistä?
Mun mielestä unelmat on tärkeitä, sillä ne ajaa ihmisiä eteenpäin, luo erilaisia tarinoita ja persoonia. Meistä muokkautuu omia itsejämme, kun me uskalletaan elää omaa elämää ja haaveilla isostiღ
