"Me siis palataan täällä blogissakin ehkä parin viikon päästä tai sitten ensi keväänä pääsykokeiden jälkeen." Ei, kun me palataan nyt hieman alle kuukausi ennen pääsykokeita viiden kuukauden jälkeen. Viikonloppuna mä päätin, että olisi taas oikea hetki kirjautua bloggeriin ja kirjoittaa teille.
Mitäs mulle sitten kuuluu? Mulle kuuluu tosi hyvää. Hiukset on kasvanut, naama on tervehtynyt ja mä oon kerännyt muutaman kilon ympärilleni lihaksen tai sen itsensä muodossa. Se niistä ulkoisista muutoksista. Sisäisesti mä olen jotenkin voiko sanoa "rauhoittunut". Mä oon paljon rennompi elämän suhteen ja löytänyt oikeestaan aika lailla mulle sen kultaisen keskitien. Harvoin mä enään löydän itseäni keskeltä lattiaa keskellä omaa ahdistusympyrääni. Nykyään mä löydän itseni useemmin kun koskaan aikasemmin nauramassa hölmöille jutuille perheen kesken tai hymyilemästä itsekseen onnistumisen tunteelle jonkin asian suhteen.
Mitäs oon tehnyt? Mä oon väsännyt penkkariasun ja juhlistanut koulun loppumista. Mä oon laittanut asuntohakemuksen Ouluun yhdessä poikaystäväni kanssa. Mä oon kirjoittanut neljä ainetta alustavasti ihan hyvin. Mä oon käynyt töissä ja saanut luotua säästötilin. Mä oon pysynyt lukusuunnitelmassa pääsykokeita varten. Mä oon nähnyt paljon ystäviäni ja kahvitellut. Ja kaiken kukkuraksi mä oon urheillut ja pysynyt harrastuksissani mukana.
Täytyy vielä täälläkin ääneen myöntää, että tauko somepäivittelyistä teki mulle tosi hyvää. Viimeinen lukiovuosi oli kuitenkin kunnialla suoritettava ja aikaa ei ollut liialti hukattavaksi, joten jo yhden narun laskeminen kädestä helpotti paljon. Kävin kuitenkin töissä, harrastuksissa ja kertauskursseilla samaan aikaan, joten hommia kyllä riitti. Mun mielestä mä hoidin ton kaiken kuitenkin hyvin. Sain pidettyä pääkopan kasassa, aikataulut selvinä ja kaiken keskellä kuitenkin sen pilkkeen silmäkulmassa.
Blogin suhteen mulla on tällä hetkellä itse asiassa aika toiveikas fiilis. Mulla on postausideoita ja -sarjoja listattuna ylös heinäkuuhun asti. Eli ainakaan inspiraatiosta ei tällä hetkellä ole pulaa. Mulla on myös kauheen turvallinen olo siinä suhteessa, että tälle harrastukselle mulla on hyvä tukiverkosto. Tätä hommaa tukee monet lähimmäiset sekä oon päässyt sellaiseen bloggaajaryhmään, josta puhuinkin jo viime syksynä. Talven elelin sielläkin aika hiljaiseloa, mutta nyt oon päässyt enemmän juttuun mukaan.
Täytyy vielä täälläkin ääneen myöntää, että tauko somepäivittelyistä teki mulle tosi hyvää. Viimeinen lukiovuosi oli kuitenkin kunnialla suoritettava ja aikaa ei ollut liialti hukattavaksi, joten jo yhden narun laskeminen kädestä helpotti paljon. Kävin kuitenkin töissä, harrastuksissa ja kertauskursseilla samaan aikaan, joten hommia kyllä riitti. Mun mielestä mä hoidin ton kaiken kuitenkin hyvin. Sain pidettyä pääkopan kasassa, aikataulut selvinä ja kaiken keskellä kuitenkin sen pilkkeen silmäkulmassa.
Blogin suhteen mulla on tällä hetkellä itse asiassa aika toiveikas fiilis. Mulla on postausideoita ja -sarjoja listattuna ylös heinäkuuhun asti. Eli ainakaan inspiraatiosta ei tällä hetkellä ole pulaa. Mulla on myös kauheen turvallinen olo siinä suhteessa, että tälle harrastukselle mulla on hyvä tukiverkosto. Tätä hommaa tukee monet lähimmäiset sekä oon päässyt sellaiseen bloggaajaryhmään, josta puhuinkin jo viime syksynä. Talven elelin sielläkin aika hiljaiseloa, mutta nyt oon päässyt enemmän juttuun mukaan.
Tästä eteen päin aionkin edetä tällä samaisella elämän iloisella-asenteella ja katsoa mihin se johtaa. Ensi postauksessa ajattelin avata teille vähän enemmän, että mitä kaikkea tässä on tulevaisuudessa tapahtumassa. Nyt en tahdo muuta kuin kiittää, mikäli just sä oot tiesi tänne blogiin ja tähän hetkeen löytänyt ja toivottaa sulle ihan mahtavaa viikon alkua❤
Olipa ihana lukea pitkästä aikaa sun postausta! :) Ja superihania nuo kuvat!<3
VastaaPoistaKiitos paljon sulle Sini!❤
Poista