MONDAY MOTIVATION

Puhuin viime lokakuussa siitä, että tällä tytölläkin on ollut se vaihe kun olin pelkkää luuta ja nahkaa. Mut tänään mä halusin tulla avaan, et mitäs sen jälkeen sit on tapahtunut tähän päivään asti. Niistä ajatuksista, vaiheista ja muutoksista mitä sen jälkeen sit tapahtu kun mä aloin elää niin, että en aatellut vaan omaa napaa.

Mun ajatusmaailma siitä omasta navasta käänty pikkuhiljaa sillon kun tutustuin Eeroon eli poikaystävääni. Mitään tarkkaa ajankohtaa tai päätöstä siinä ei siis tapahtunut, mutta kun elämään tuli se toinen, niin ajatukset käänty hiljalleen häneen ja meihin. Me tutustuttiin 2012 loppuvuodesta ja sit oikeestaan loppu seiskaluokka menikin siihen, että piti miettiä et mitä sanoo ja pukee kun oli niin ihastunut. Jotenkin ei ollut vaan enään tilaa päässä miettiä, et kuinka rumalta näyttää, vaan piti näyttää helvetin hyvältä kun oli joku ketä varten. Ja siitä reilu vuoden päästä se luuta ja nahkaa-vaihe alko olla takana ja mä näytin ihan eri ihmiseltä.

Sitten mulla alko semmonen vaihe, et mä en suoraan sanottuna välittänyt enään sit paskaakaan mitä mä söin ja koska mä söin. Eihän se tossa vaiheessa huono asia missään nimessä ollut, mutta kyllä se pidemmän ajan jatkuva mättööminen vaikuttaa jaksamiseen ja vireystilaan. Ja sit olinkin sillain sopivasti pehmee, mutta siis täysin normaalin mitoissa. Eniten kyllä vaikutus näkyi siinä, että iho oli huono enkä jaksanut läheskään niin paljoo mitä esim. nyt.

Mä oon käynyt jo 1.5 vuotta salilla, mutta oikeestaan vasta  reilu puoli vuotta sitten mä aloin kiinnittään huomioo semmosiin oikeesti terveellisiin elämäntapoihin. Sillon mä päätin, että mä haluun oikeesti saavuttaa tavoitteita ja kasvattaa lihasta. Mä päätin, että mä haluun näyttää terveeltä ja voida hyvin. Se, että mä kävin salilla, mutta samaan aikaan söin tosi huonosti, niin oli vähän niinkun yhtä tyhjän kanssa. Joten mä aloin kiinnittään huomioo siihen, että syön tarpeeksi kulutukseeni nähden, syön terveellisesti ja semmosta oikeeta ruokaa. Mulle ei toimi mitkään nopeet muutokset, joten aloin sit pikku hiljaa muuttaan mun elämäntapoja.

Mitä tää muutos on sit saanut aikaan? Tällä hetkellä mä tunnen itteni terveemmäks mitä koskaan ennen. Mun vireystila on ihan eri mitä se on ollut ja must tuntuu, että mä jaksan paljon paljon enemmän mitä ennen. Mä oon huomannut myös mun ulkonäössä isoja muutoksia ja semmosia muutoksia, mitkä vaan motivoi entisestään. Mitään tarkkaa lihasmäärätavoitetta mulla ei oo, eikä mulla oo sellasta, että haluun kaiken kerralla ja heti, vaan haluun pikku hiljaa kehittyä ja kattoo, että mitä se tuo mukanaan. 

Mulla ei oo mitään totaalikieltoa kaikesta epäterveellisestä, vaan mä pyrin siihen, että viikonloppusin saa syödä herkkuja. Toisaalta, jos mun tekee hirveesti mieli suklaata viikolla, niin mä en sitä täysin kielläkkään. Ja nyt kun oon jo pidemmän aikaa pyrkinyt sijoittaan herkut viikonlopuille, niin ei mun viikolla ees tee niin hirveesti mieli mitään. Yks isoimmista muutoksista syömisen suhteen on myös se, että kun oon syönyt huonosti, niin huomaan sen heti olossa. Mun olo on oikeesti paljon huonompi, mitä se on sillon kun syön puhtaasti ja tarpeeksi.

Tällä kirjotuksella halusin muistuttaa, että älä oo liian ankara itelles ja anna itelle tarpeeks aikaa edetä kohti sitä sun unelmaa. Mutta mikä oli se tärkein muistutus, niin ihan kaikki on mahdollista!