UUDET HIUKSET, UUSI ALKU

Mä en edes tiiä mistä aloittaisin. Tällä hetkellä tuntuu jotenkin niin paljon helpommalta ja kevyemmältä kuin hetkeen. Mä oon maininnut monia kertoja täällä bloginkin puolella, että kaikki ei oo ollut hyvin ja siitä en nyt jaksa enään jankata sillä nyt kaikki  näyttää jotenkin paljonpaljon valoisammalta.

Valehtelematta mä kävin kampaajalla viimeksi melkein kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen hiukset on saanut kasvaa ja olla ja sitten eilen päätin, että nyt saa lähteä. Soitin kampaajalleni ja kysyin mikä olisi ensimmäinen aika jonka saisin mahdollisimman pian ja sovittiinkin aika heti samalle päivälle. Suoraan sanottuna eilinen aamu ja päivä alko tosi huonosti ja valitin siitä poikaystävällenikin pariin otteeseen. Olin jotenkin hirveen stressaantunut ja sitten stressasin sitä kampaajaa. Oikeestaan mua pelotti kampaaja vaan siksi, että mulla oli niin pitkään ollut semmoset peppuun asti ulottuvat hiukset ja en helposti kokeile mitään uutta. Turhaa stressasin, sillä lopputuloksesta tuli mielestäni ihana ja paljon elävämpi!

Lisäksi mä päätin rohkaistua eilen ja mennä seuraamaan Härmän (eli jalkapallojoukkueeni) treenejä kampaajan jälkeen. Miksi mua pelotti mennä katsomaan jalkapallojoukkueeni treenejä? No... Siis suoraan sanottuna mua jännitti mennä näkemään taas joukkuelaisia ja valmentajia tän jahkailun jälkeen. Päätin, että nyt olisi aika puhua vähän valmentajienkin kanssa ja mennä katsomaan että millaset fiilikset herää kun pääsee halliin taas. Ja tämä sen takia, että nyt jalkapalloon liittyvät ongelmat on selvinnyt siihen pisteeseen, että enään mun jatkamiseen joukkueessa vaikuttaa oma henkinen taso. Mulla oli hyvä motivaatio ennen kun mitään sähellyksiä tapahtui ja jatko joukkueessa vähän niinkuin kaatui. Sitten aikaa kului ja mä käsittelin tapahtuneen vähän niin kuin jo pois. Tän jälkeen kun homma oli melkein jo taputeltu niin sitten tuli semmonen tapaus, että koko homma pitääkin miettiä uudestaan. Mä oon nyt pyöritellyt mielessäni listaa siitä, että miksi mä en jatkais ja miksi mä taas jatkaisin. Miksi mä jatkaisin? Tiiän, että mulla oli hirveesti motivaatiota vielä kauden lopussa ja se voisi tosi hyvin palata takaisin. Pelasinhan lajia jo 14 vuotta, joten sitä ei niin vaan unohda. Ja toinen iso syy olisi se, että jalkapallo voisi viedä ajatuksia pois.  Miksi mä en jatkaisi? Tällä hetkellä mun elämä on ollut niin paljon rauhallisempaa ja oon saanut menot ja omanaikani  tasapainoon. Lisäksi tiiän, että ensi keväästä ja syksystä tulee taas rankka ja tosi kiireinen ja päätös jatkamisesta tulisi tarkoittamaan koko ensi vuotta. Ja kolmas syy on, että ensi syksynä olisi edessä taas päätös jatkamisesta, joka tarkoittaisi taas samaa rumbaa ja jahkaamista mitä tällä hetkellä. Mä meen ensi viikolla testaamaan treeneihin, että miltä se homma taas tuntuu, niin eiköhän tässä kohta rupee päätöksiä syntymään!

Mainitsin tekstin otsikossa uuden alun. Mä sanoinkin eilen poikaystävälleni ja parhaalle ystävälleni, että kun leikkasin hiukseni ja sain puhuttua ihmisille eilen, niin se sai mut tuntemaan siltä, että sain samalla suuren taakan jätettyä harteiltani pois. Lisäksi mä päätin eilen, että jatkossa jokainen tekemäni päätös on ensisijaisesti semmosia, että ne on mulle itselleni parhaita. Ne on mun päätöksiä, enkä tee enään asioita joista en itse nauti. Haluun oppia todellakin välittämään itsestäni enkä käyttää elämääni enään pelkästään kalenterin todo-listoihin. Se on meinaan ihan järjetöntä, kuinka 17-vuotias nuori on jatkuvasti burnoutin partaalla ja stressitaso huitelee ihan järkyttävän korkeella. Hei, jätetään kaikki turha ja suoraan sanottuna paska pois ja tehään niin kuin itselle on parasta. Eiköhän ihminen elämänsä aikana tuu joka suunnalta saamaan tarpeeksi paskaa niskaan, että itse ei sitä sinne tarvi lapioida.